ESAn 100-vuotias historia on tänä vuonna painettu koviin kansiin. Kirjaa voi ostaa seuralta. Toinen historiikin kirjoittajista, Yrjö Venna, piti päivätilaisuudessa historiakatsauksen:

”Etelä-Saimaan Ampujien perustava kokous pidettiin Lappeenrannassa sata vuotta sitten 2.12.1920. ESA on siten yksi vanhimmista ampumaseuroista Suomessa. Sisällissodasta oli kulunut kaksi ja puoli vuotta, ja yhteiskunnassa oli sodan jättämiä jännitteitä. Aika oli kuitenkin monella tavalla optimismia herättävä. Suuria sosiaalisia uudistuksia oli meneillään. 8 tunnin työaikalaki säädettiin jo ennen sisällissotaa 1917. Torpparivapautus 1918, eli laki torppareiden ja mäkitupalaisten oikeudesta lunastaa vuokra-alueensa, toi kymmeniä tuhansia itsenäisiä tiloja. Kunnallislait säätivät yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Oppivelvollisuuslaki 1921 velvoitti kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän kaikille lapsille. Mielenkiintoista on myös huomata, että Tarton rauhansopimus Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä allekirjoitettiin 14.10.1920, mikä toi vakautta valtakunnan rajoille. Ilmassa oli optimismia, ja oli otollinen aika aloittaa jotain uutta.

Uusi ampumaseura aloitti vaatimattomissa oloissa, mutta innostuksen hengessä. Pulaa oli kaikesta, mutta kukaan ei valittanut. Ampumassa käytiin Kaukaan radalla ja aavalla Leirikentällä, missä nyt sijaitsee Lappeenrannan lentoasema. Maalitauluja ja varusteita piti kuljettaa hevospeleillä paikalle ja takaisin. Rata oli tuulinen, mikä haittasi osumatarkkuutta. Alkuvuosien tulokset olivatkin vaatimattomia. Johtokunnan alituisena huolena oli ajanmukaisen ampumaradan perustaminen suojeluskunnan kanssa. Lopulta löydettiin tyydyttävä alue Huhtiniemestä kaupungin maalta, ja 1927 kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa alueen korvauksetta ampumarataa varten 35 vuodeksi.

Radan rakentaminen aloitettiin 1929. Työt tehtiin talkoilla ja kaupungin hevosia hyväksi käyttäen. 300 metrin kivääriradan avajaisia vietettiin 26.8.1929. Ratsuväkiprikaatin soittokunta viritti Sotilaspojan ja Finlandian. Tukevista hirsistä rakennettu ampumamaja valmistui parahiksi avajaisiin. Pari vuoden päästä rata oli saatu sellaiseen kuntoon, että siellä voitiin käydä ESAn järjestämät Karjalan ampujapiirin mestaruuskilpailut. Kilpailuihin osallistui myös Ukko-Pekka eli P.E. Svinhufvud, joka oli muutama kuukausi aikaisemmin valittu Suomen tasavallan presidentiksi.

Olosuhteet ampumaurheilulle olivat nyt erinomaiset, ja 30-luku oli vilkkaan toiminnan aikaa. Vuosittain järjestettiin kolmisenkymmentä kilpailua ja luokkakoetta, minkä lisäksi käytiin silloin tällöin naapuriseurojen vieraana. Seurassa oli tuolloin vajaa 100 jäsentä.

Talvisota keskeytti vireän toiminnan. Jatkosodan vuonna 1943 järjestettiin jäsenten väliset kilpailut ja osallistuttiin Suomen sotamestaruuskilpailuihin Viipurissa. Kilpailukutsussa neuvottiin ajalle tyypilliseen tapaan, että ”siviiliampujille järjestetään ruokailu ampumaradalla maksua ja asianmukaisia ostokortteja vastaan”.

Aselevon jälkeen syksyllä 1944 saapui maahamme Neuvostoliiton johtama valvontakomissio, joka vaati suojeluskunnat ja Lotta Svärd -järjestön lakkautettaviksi. Koska ampumaseurat olivat tehneet yhteistyötä suojeluskuntien kanssa ratojen rakentamisessa ja ylläpidossa, olivat ampumaurheilun harrastajat syvästi huolissaan seurojen kohtalosta. ESAn arkistossa on päiväämätön johtokunnan pöytäkirja, jossa päätettiin, että jos seura lakkautetaan, sen omaisuus siirtyy puoleksi Lappeenrannan Urheilumiehille ja Karjalan Laululle. Suomen Ampujain Liitto (SAL) kehotti seuroja luopumaan toistaiseksi kilpailutoiminnasta ja luokkamerkkien suorittamisesta. Seuroissa koetettiin elää mahdollisimman huomaamattomasti.

Kilpailutoiminta virisi heti, kun olosuhteet antoivat myöten. Vuosina 1947 ja 1948 seura järjesti Karjalan Ampujapiirin mestaruuskilpailut. 1950-luvulla seura järjesti vuosittain nelisenkymmentä kilpailua. 1960- ja 1970-luvulla kilpailutoiminta oli hyvin intensiivistä. Jäsenmäärä ylitti joinakin vuosina 150.

1960-luvun lopulla alkoi Huhtiniemen ampumaratojen lähistölle nousta asutusta, ja vaatimukset ratojen sulkemisesta voimistuivat. Kuusimäen kerrostaloalue oli aivan ampumaradan naapurissa. Myös retkeily- ja matkailuväki toivoivat ratojen siirtämistä. Ammunnat päättyivät 15.5.1975.

Huhtiniemen ratojen sulkemisen jälkeen seura oli koditon. Jäsenet hakeutuivat kuka minnekin jatkamaan harrastustaan. Uuden Urheilutalon sisäampumaradan valmistuminen vuonna 1983 toi lievitystä synkkään tilanteeseen. On mielenkiintoista havaita, että Huhtiniemen ratojen menettäminen ei notkahduttanut jäsenmäärää. Vuonna 1978 seurassa oli 200 jäsentä.

Sopivaa aluetta ampumaradoille etsittiin ahkerasti useankin kaupunginhallituksen nimittämän toimikunnan voimin. Useita vaihtoehtoja tutkittiin, mutta ne todettiin joko liian ahtaiksi tai sitten paikalliset asukkaat vastustivat. Viimein sopiva alue löydettiin Muukosta 15 kilometrin etäisyydellä Lappeenrannasta. Ehdotus sai taakseen Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistyksen painokkaan tuen sekä maanomistajien suostumuksen. 1984 alkoi Muukon ampumaurheilukeskuksen suunnittelu. Alustavaksi hintalapuksi arvioitiin 13 miljoonaa markkaa, ja kaiken piti olla valmiina 1991.

Hanke kuitenkin viivästyi. Rakentamaan päästiin 1988, kun lääninhallitukselta oli saatu perustamislupa. Budjetti oli paisunut miltei kaksinkertaiseksi. Tämä herätti tunteikkaita mielipidekirjoituksia lehdistössä. Vastakkain asetettiin ammuntaa harrastavat keski-ikäiset miehet ja tekojäärataa kaipaava nuoriso. Pohdittiin, onko ammunta edes liikuntaa, radan kustannukset kun oli tarkoitus kattaa liikuntamäärärahoista.

Ensimmäisinä valmistuivat hirviradat. Tämä oli tärkeää, koska ampumakoe oli metsästäjille pakollinen. Seuraavana rakennettiin Lappeenrannan kaupungin rakennusosaston koordinoimana 50 metrin pienoiskiväärirata. Avajaisia vietettiin isosti 24.5.1989. Liikkuvan maalin villikarjurataa saatiin vielä odottaa muutama vuosi. Kaupunki teki maansiirtotyöt ja kustansi osan materiaaleista. Työt tehtiin talkoilla. Viimeisenä valmistui pistoolirata, jolle saatiin käyttölupa 2005. 30 vuotta ehti kulua Huhtiniemen pistooliradan sulkemisesta. Seurassa oli lähes 300 jäsentä.

Vuonna 2018 aloitettiin Urheilutalon peruskunnostus, jonka yhteydessä modernisoitiin ampumaurheilutilat. Uusi sisäampumarata joutui rankkaan testiin helmi-maaliskuussa 2020, jolloin ESA järjesti siellä 10 m liikkuvan maalin SM-kilpailut. Ne olivat myös seuran 100-vuotisjuhlakilpailut. Ampujia oli kahtena viikonloppuna yhteensä 97. Syntymäpäiväkakkua tarjottiin kaikille, ja tunnelma oli korkealla.

Tuskin oli kakun maku haihtunut suusta, kun maailma meni kiinni Covid-19 eli koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Urheilutalon ovet suljettiin 18.3. ja Suomen valtakunnan rajat 19.3.2020. SAL:in kilpailukalenteriin tuli tilaa, kun kilpailuja peruutettiin.

ESAn kumpuileva historia osoittaa, miten vahvasti ampumaurheilu on sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Seuran kulloinenkin johtokunta on taitavasti onnistunut vaalimaan yhteyksiä poliitikkoihin ja viranomaisiin. Aallonpohjista on noustu neuvottelutaidon, neuvokkuuden ja yhteistyön avulla.”